Rousseau Alicia VH-62271

Luonne

     Rousseau Alicia eli tuttujen kesken Alicia on pirteä ja kiltti welshponitamma. Sillä on harvoin huonoja päiviä jolloin sen käytös muuttuu hieman, tällöin tamma on hieman pahansisuisempi. Normaalisti Alicia kuitenkin on ihana iloinen itsensä, jonka hyvä energia tarttuu helposti myös muihin. Tamma ei tiedä mitään parempaa elämässä kuin ihmisten kanssa puuhastelu sekä pitkät maastokävelyt.

     Hoidettaessa Alicia on helppo. Se seisoo kiltisti paikallaan ja antaisi varmaan tehdä itselleen melkein mitä tahansa. Tammaan voi aina luottaa joten myös kokemattomat hevosenhoitajat voivat sitä hoitaa. Harjaamista tamma rakastaa. Se seisoo hievahtamatta kuin patsas ja nauttii täydellä. Välillä se jopa rapsuttaa hoitajaansa takaisin. Se myös mielellään väistää hoitajaansa tämän siirtyessä toiselle puolelle. Kaviot tamma antaa ottaa parhaansa mukaan. Se pitää jalkaansa omin avuin ilmassa eikä ala riuhtomaan sitä ennen kuin on kaatumassa. Satulointi on ehkäpä haastavin kohta hoitaessa, eikä tämäkään mikään ylitsepääsemätön este ole. Tamma vain hieman liikuskelee, eihän kukaan halua painavaa satulaa selkään. Vyötä kiristäessä täytyy olla varovainen, sillä tahtomattaan takajalat kyllä nousevat. Kun tämä on kuitenkin ohi tamma on jälleen oma ihana itsensä. Suitsiessa tamma pitää päätään sopivalla korkeudella. Se avaa kiltisti suunsa, varsinkin jos kuolaimet ovat lämpimät. Tamma odottaa kiltisti hoitajan laittaessa remmejä kiinni. Mitään suojia tamma ei tarvitse.

     Ennen selkäännousua tammaa kannattaa kävelyttää hetken, jonka jälkeen sen selkään voi sitten nousta. Alician kanssa alkukävelyt voi käydä kävelemässä pienellä kieroksella maastossa. Tamma nauttii todella paljon päästessään luonnon helmaan eikä sen kanssa tarvitse pelätä yhtään. Se on hyvin rauhallinen mutta kuitenkin valpas. Kentällä sen kanssa voi sitten ottaa ohjat käteen ja alkaa työskentelemään käynnissä ja ravissa. Alicialla on alussa hieman pienet ja pompottavat askeleet mutta sen vertyessä askelkin pitenee ja mukavoituu. Tamma on pehmeä edestä eikä sen kanssa tarvitse kauaa lämmitellä, kun tamma jo kulkee hyvässä muodossa ja polkee nätisti alleen. Se jaksaa aina antaa kaikkensa mukisematta vastaan. Kouluratsastus on muutenkin Alician mieleen kun taas esteet sitä ei oikein kiinnosta. Toki sillä aina silloin tällöin niitäkin hypätään, mutta tamma on hyvin herkkä pudottamaan ja kieltämään joten sen kanssa tarvitaan kokenut hyppääjä, joka tuo tamman varmasti oikeaan kohtaan eikä jätä sitä hetkeksikään yksin.

Sukutiedot

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

Päiväkirja

Innokkaan ja energisen näköinen poni tepasteli maneesiin ratsastaja selässään. Olitte käyneet kävelemässä aluksi pienen maastolenkin, joten pääsimmekin heti aloittamaan valmennuksen. Ensimmäisenä tehtävänä oli ihan vaan normaalit pohkeenväistöt kevyessä ravissa, molemmille pitkille sivuille, etuosa uraa seuraten. Alicia oli aluksi aika vino ja asettunut väärään suuntaan, mutta kun korjasit itse oman istuntasi suoraksi ja katseen pois ponin satulasta, parani väistötkin huomattavasti. Lisäsimme tehtävään vähän ajan kuluttua pääty-ympyrät molempiin päätyihin, joissa oli tarkoituksena pidentää ravia hiukan. Alician askel näytti juuri sellaiselta kuin sen pitikin - lennokas ja tarmokas ravi oli paitsi mukavaa katsella, varmasti myös mukavaa istua. Tämän tehtävän jälkeen annoin teille pienen hengähdystauon - sait antaa ponin kävellä ihan omaan tahtiinsa pitkin ohjin. Selitin teille seuraavan tehtävän samalla kun kävelitte. Tarkoituksenahan oli, että tekisitte laukassa lävistäjiä, askelta pidentäen. Laukka nostettaisiin aina hieman ennen lävistäjälle kääntymistä, ja takaisin raviin siirryttäisiin juuri ennen lävistäjän loppua. Ravissa tehtäisiin sitten päätyihin ympyrät, ja ympyrällä siirryttäisiin muutaman askeleen ajaksi käyntiin. Tätä hommaa jatkettaisiin jonkun aikaa, ennenkuin päästäisin teidät ravailemaan loppuraveja. Ensimmäisen kerran kun nostit laukan, Alicia oli vähän turhan reipas, ja laukka oli kuin suoraan laukkakilpailuista. Neuvoin sinua vähän kokoamaan ponia, jolloin se tulisi paremmin avuille, ja ne laukkapidennyksetkin olisivat hallitumpia ja parempia. Lopuilla kerroilla tehtävä onnistui jo paljon paremmin, joten muutaman kerran jälkeen päästinkin teidät jo ravaamaan ja kävelemään omaan tahtiin. Valmennus meni siis yleisesti aika hyvin, pienistä ja normaaleista ongelmista huolimatta.

Kuvagalleria